Olen itse ainakin nuorena jo tottunut näkemään suomalaisia hiihtäjiä ja mäkihyppääjiä palkintokorokkeella niin yksilö- kuin joukkuekilpailuissakin. Nyt, jos haluaisin nähdä jonkun suomalaisen palkintokorokkeella, olisi minun katsottava vain lumilautailua. Onko siis Suomessa niin surkeaa nuorten valmennusta vai ovatko treeniolosuhteet liian huonoja?
En
usko, miten valmennuksen taso voisi yhtäkkiä romahtaa kun huipputason kilpailijoita
vielä hetki sitten löytyi melkein joka lajista. Joten eiköhän valmentajia
pitäisi löytyä vähintäänkin heistä jotka ovat urheilu-uransa huipulla jo
lopettaneet? Entä sitten puitteet? Suomessa löytyy kyllä hiihtolatuja,
laskettelupaikkoja ja mäkihyppymäkiä joista tiedän itse ainakin hiihtolatujen
ja laskettelurinteiden olevan välillä aivan täysiä, joten harvemmin se on
ainakaan treenipaikasta kiinni.
Minusta
suomenhuippu-urheilun suvantotila johtuu osin ainakin Suomen tämän hetkisestä
yleisestä tasosta. Kuinka voisi muka kehittyä aivan maailman huipulle jos
kilpailee kilpailupaikoista Suomessa, jossa taso ei ole erittäin korkea ja
meidän "huippujemme" normaalisuoritukset jo riittävät hyvin
näyttämään ylivoimaisilta Suomessa ja varmistavat heille Maailmancup-paikat.
Eli heillä ei ole tarvittavan kovaa kilpailua, joka ajaisi heidät aivan omille
äärirajoille, kuten esimerkiksi Norjan hiihtomaajoukkueessa varmasti on. Heillä
on kymmeniä huippunuoria ja aikuisia, joiden pitää kilpailla aivan ensiksi
toisiansa vastaan päästäkseen, esimerkiksi juuri sinne Maailmancupiin, ja he
tietävät, jos tulosta ei tule, niin se on sitten heihei maajoukkue. Tämän
takia Suomen suurin ongelma huipulla pärjäämisessä on juuri niiden
huippuyksilöiden vähäisyys. On suuri harrastajamäärä, mutta aivan sen huippu on
valitettavasti vaan liian kapea suureen menestykseen.
